Sosiologian nykykeskusteluja, Luento-opetus, Datafikaatio talouden, hallinnon ja arjen ekologiassa

Datafikaatio eli elämän eri osa-alueiden muuttaminen digitaaliseksi informaatioksi, algoritmiset teknologiat ja viime vuosina erityisesti tekoäly ovat saaneet paljon huomiota yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tämä kurssi tarkastelee yhteiskunnan dataistumista suhteessa taloudellisen järjestelmän ja finanssikapitalismin muotoihin, paikallisen suunnittelun, hallinnon ja päätöksenteon käytäntöihin ja erilaisten dataohjautuvien teknologioiden lisääntyvään läsnäoloon ihmisten jokapäiväisessä elämässä.

Yleisimmässä merkityksessä ilmastofinanssi tarkoittaa ilmastonmuutoksen vaikutusten hallinnointia kaikessa finanssialan liiketoiminnassa. Rajautuneemmassa merkitysessä se käsittää ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimien rahoittamisen eri muodoissaan. Finanssi-instituutiot kontrolloivat rahoituskanavia ja koordinoivat tiedon tuotantoa ilmastoriskeistä, minkä vuoksi alalla on rakenteellisesti keskeinen asema ilmastopolitiikassa. Kurssilla ilmastofinanssia tarkastellaan sosioekologisesta näkökulmasta. Miten dataa biofysikaalisista systeemeistä, kuten luonnon monimuotoisuuden mittareita, ekosysteemien tilaa ja meteorologisia malleja, käytetään työkaluna taloudellisessa päätöksenteossa? Miten finanssi-instituutiot muotoilevat ilmastoriskit hallinnallisiksi ongelmiksi? Sosioekologisen analyysin avulla on käsitettävissä, miten ilmastoriskit muodostuvat yhteiskunnallisten ja ekologisten systeemien yhteisvaikutuksista. Aihepiirin esittely tarjoaa samalla johdatuksen ilmastokriisin yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen.

Monimutkaisten ja “viheliäisten” yhteiskunnallis-ekologisten ongelmien poliittista hallintaa tarkastellaan talouden ja rahoituksen lisäksi erityisesti kaupunkien ilmastopolitiikan ja suunnittelun näkökulmasta. Ilmastosta ja ympäristöstä kerätään valtavia määriä hyvin erilaista informaatiota, jota kaupunkiorganisaatioissa pyritään hyödyntämään ilmastokriisien hillinnässä ja niihin sopeutumisessa. Tämä tiedon hallinta kuitenkin johtaa harvoin tehokkaisiin poliittisiin ilmastotoimiin tai merkittäviin hallinnollisiin ja poliittisiin vaihtoehtoihin ja uudistuksiin. Kurssilla perehdytään sosiologisiin tutkimusotteisiin, joilla tätä ongelmaa voi ymmärtää ja selittää.

Dataohjautuviin teknologioihin liitetään lupauksia tehokkuuden parantamisesta sekä prosessien optimoimisesta ja personoimisesta. Algoritmisten teknologioiden visioidaan olevan saumattomasti läsnä ihmisten elämissä niin työelämässä kuin vapaa-ajalla jatkuvan “dataluupin” avulla, jossa teknologia ja käyttäjät ovat vastavuoroisessa suhteessa keskenään. Kurssin viimeissä osiossa näitä lupauksia tarkastellaan kriittisesti sekä teknologian kehittäjien että käyttäjien käytäntöjä käsittelevien empiiristen tutkimusten avulla, erityisesti vakuuttamisen ja digitaalisen terveyden alueilta. Huomio kiinnittyy intiimeihin ja affektiivisiin teknologiasuhteisiin, joissa yhteiselo teknologian kanssa voi olla linjakasta – tai teknologia voi tunkeilla ihmisten elämiin epämiellyttävillä tavoilla ja rikkoa keskeisiä toimintoja ja arvoja.

Kokonaisuutena kurssi hahmottelee ajatusta yhteiskunnallisen ekologian datafikaatiosta, eli talouden, hallinnon ja arkielämän – ja niiden suhteiden – laajasta ja monimutkaisesta muutoksesta. Kurssi perustuu pitkälti yhteiseen keskusteluun seminaaritapaamisissa, ja niillä kurssilla esiteltäviä tutkimusnäkökulmia voi laajentaa ja syventää esimerkiksi omiksi graduaiheiksi.

Osaamistavoitteet:

Kurssin käytyään opiskelijat tuntevat ajankohtaisia datafikaatioon liittyviä tutkimuskeskusteluita sosiologian, tieteen- ja teknologiantutkimuksen ja kriittisen datatutkimuksen aloilta. He hahmottavat yhteiskunnan dataistumiseen liittyviä problematiikkoja niin taloudellisten logiikoiden, paikallisen hallinnon ja päätöksenteon kuin ihmisten arkielämän käytäntöjen näkökulmista. He osaavat soveltaa kurssilla käsiteltyjä teoreettisia näkökulmia ajankohtaisten tapausesimerkkien analysoimiseen.

Työskentelytavat:

Kurssi koostuu lyhyistä pääteemoihin johdattelevista luennoista ja seminaarityöskentelystä. Opiskelijoiden tulee: 1. osallistua seitsemälle luento-/seminaarikerralle, 2. valmistautua omatoimisesti seminaareihin ja 3. kirjoittaa kaksi miniesseetä.